Koppiveneiden tarina

Kuvassa näkyvä ensimmäinen koppivene oli entinen keluvene, joka oli roikkunut vuosien ajan käyttämättömänä veneliiterin katossa. Veneliiteri uusittiin keväällä 1968, jolloin vene poistettiin sieltä. Siinä oli isoja reikiä keulassa. Reiät paikattiin ja vene tervattiin toukokuussa 1968. Ensimmäinen soutulenkki tervaa tihkuvalla veneellä tehtiin Martainsaareen 5.5.1968. 

Veneeseen rakennettin kuvassa näkyvä koppi alkukesällä 1968. Koppivene oli käytössä vuosina 1968 - 1974. Veneellä tehtiin monenlaisia retkiä soutamalla, purjehtimalla, vetämällä ja perämoottorilla ajamalla. Ilkivallantekijät upottivat veneen monta kertaa, mutta se saatiin uudestaan pinnalle. Alkuvuosina veneen runko oli musta, mutta viimeisinä kesinä se oli maalattu oranssilla. Veneen kopin sisustus vaihteli vuosien aikana. Alkuvuosina kopin sivulla oli penkit ja keskellä pöytä. Viimeisinä kesinä kopissa oli välipohja, jonka päällä oli pressuja ja pehmusteita. Myös seinät ja oviaukot oli vuorattu pressuilla, joten koppi oli lähes pimeä, kun luukut suljettiin. Oheisten kuvien ottamisen aikaan veneen sisustus oli tämä. Alimmassa kuvassa pressuovi on kiinni. 

Talven 1974-1975 aikana ilkivallantekijät tuhosivat ja upottivat koppiveneen. Sen hylky nähtiin viimeksi ajelehtimassa jossakin Kymönselällä. Oheinen kuva on otettu 17.7.1972. Taustalla näkyy Permosvuori. 
 


 

Tässä kuva on samalta reissulta kuin edellinen. Taustalla Muikunlahti.
 

Tämä kuva on otettu seuraavana iltana 18.7.1972 Pihkurilla. Kopissa piileskelee neljä poikaa. 

 


 

Toinen koppivene

Kesällä 1973 hankittiin isompi vene, josta alettiin rakentaa uutta koppivenettä. Tämän veneen iästä ja alkuperästä ei ollut tietoa. Tiedettiin ainostaan se, että sitä oli käytetty 1950-luvulla uitossa apuveneenä. Lähes viisitoista vuotta myöhemmin tämä vene - tai mitä siitä oli jäljellä - putkahti yllättäen esiin. 

kuva 1950-luvulta

Lähes hylyksi luokiteltavasta veneestä oli vuosien varella purettu hytit ja poistettu kaikki irtain. Moottoria siinä ei enää ollut. Veneen keskiosaa oli mataloitettu purkamalla laidat lähes vesirajaan asti. Oli ihme, että alus yleensä vielä kellui juuri ja juuri kellui. 

Vene nostettiin maihin ja sen kylkiä paikkailtiin liimatuilla pressunsuikaleilla. Lopuksi se tervattiin. Kun runko oli korjattu, veneeseen alettiin rakentaa hyttiä ja lattioita. Syksyyn mennessä oli ehditty saada valmiiksi keulahytin lattia sekä etu- ja takaseinä ja ylälaidat. Ainoastaan katto puuttui. Vene jäi talveksi puolivalmiina maihin. Rakentamista oli tarkoitus jatkaa seuraavana kesänä. 
 


Tässä on karkea ideapiirros veneestä. Keskellä olevan hytin oli tarkoitus olla kaksikerroksinen. 

Kesällä 1974 venettä ei ehditty rakentaa, ja syksyn tullessa vene joutui ilkivallantekijöiden kohteeksi. Se löytyi upotettuna ja kivillä täytettynä eräästä rannasta. Keväällä 1975 vene nostettiin taljoilla ylös vedestä ja sitä yritettiin pumpata tyhjäksi. Tässä vaiheessa paljastui, että ilkivallantekijät olivat hakanneet kirveellä veneen pohjan täyteen reikiä. Veneen kunnostamisesta olipakko luopua. Veneen hylky oli kesällä 2005 edelleen näkyvissä veden alla eräässä rannassa, jonne se vuonna 1975 lopullisesti upposi. 

 


 
 

Kolmas koppivene

Koppiveneiden joutuminen sabotaasin kohteeksi oli ikävä asia. Onneksi suunnitteilla oli keväällä 1975 jo uusi koppivene. Sen runkona käytettiin vanhaa keluvenettä. Tässä veneessä ei ollut reikiä. Kopin rakentaminen alkoi keväällä 1975. Koppi oli tukevampi kuin edellisessä veneessä. Kopin ja rungon välinen sauma tiivistettiin piellä, jotta vene ei vuotaisi kallistuessaan. Edellisessä koppiveneessä oli ollut tämä ongelma. 

Uusi koppivene oli valmis kesän 1975 alkaessa, mutta sen käyttö jäi parina ensimmäisenä kesänä vähäiseksi. Suuresta kopista johtuen vene oli aika kiikkerä. Sen tasapaino parani, kun pohjalle pantiin kiviä. Ne tosin vähensivät veneen kykyä kellua, kaatuneena ja vedellä täyttyneenä. Toisin kuin ensimmäinen koppivene, tämä vene ei koskaan kaatunut tai uponnut, joten sen kelluntakykyä ei testattu käytännössä. 

Tämän koppiveneen hytti oli jaettu väliseinällä kahteen osaan. Etuhytti oli tunnelmallinen. Sen seinät oli päällystetty pahvilla, ja hytissä oli pieni pöytä. Syksyllä 1978 veneeseen asennettiin omatekoinen kamina. Sen piippu oli tehty vanhasta Chevroletin pakoputkesta. Veneen perässä pidettiin silloin tällöin perämoottoria, ja veneellä matkoja mm. Pihkurin selälle. Hytissä oli öljylyhty. Useimmat matkat tehtiin pimeällä, mihin viittaa veneen nimikin.
 



Yö 1 -nimen sanut kolmas koppivene ei tuhoutunut samalla tavalla kuin aikaisemmat koppiveneet. Se nostettiin etukuormaajan avulla vedestä syksyllä 1978. Tällöin etukuormaajan piikki teki reiän veneen pohjaan. Reikä olisi voitu korjata, mutta vene oli muutenkin jo päätetty poistaa käytöstä. Tämä vene lahosi hiljalleen maissa, ja pensaita kasvoi sen ympärille. Veneen jäänteet olivat vielä vuonna 2005 nähtävissä pensaiden keskellä.